1980-luku ja ensimmäisen aallon black metal
Brittiyhtye Venom julkaisi ensimmäisen albuminsa “Black Metal” vuonna 1982. Jälkikäteen katsottuna levy ei kuitenkaan kuulosta nykyiseltä black metallilta, vaan enemmänkin jonkinlaiselta thrash metallilta. Levyn soundimaailma oli raaka ja laulajan ulosanti lähinnä kirkumista. Albumin lyyriset teemat olivat hyvin paljon nykyisen black metallin teemojen henkisiä ja keskittyivät lähinnä antikris
tillisiin ja saatanallisiin aiheisiin. Yhtyeen jäsenet käyttivät myös taitelijanimiä, josta myöhemmin tuli käytäntö blackmetal yhtyeiden parissa.
Ruotsalainen bändi Bathory taas loi perustan sille mitä myöhemmin kutsuttiin termillä “skandinaavinen black metal”. Yhtyeen laulaja taitelijanimeltään Quorthon oli ensimmäinen joka lauloi tunnusomaisella black metal kirkumisella. Bändi soitti ensimmäisellä neljällä albumillaan musiikkia jota voidaan luonnehtia tyypilliseksi skandinaaviseksi black metalliksi ja loi sitten viidennellä ja kuudennella albumilla tyylisuunnan josta kehittyi nykyinen viikinki metalli.
Sveitsiläisyhtye Hellhammer soitti huomattavasti aggressiivisempaa ja brutaalimpaa musiikkia, heidänkin lyriikkansa käsittelivät antikristillisiä ja saatanallisia teemoja. Vuonna 1984 Hellhammerin jäsenet perustivat Celtic Frostin. Bändiläiset halusivat kokeilla hieman erilaisen musiikin kirjoittamista, ennemmän kokeellista ja orkestroidumpaa. Myös yhtyeen lyriikat muuttuivat hieman henkilökohtaisemmiksi kertoen enemmän sisäisistä tunteista.
Tanskalainen Mercyful Fate innosti myös seuraavan sukupolven norjalaisia bändejä. Pääasiassa yhtyeen imagon ja visuaalisuuden puolesta kuin musiikillisten tekijöiden takia. Mercyful Fate on enemmän perinteistä heavy metallia kuin aggressiivista extreme metallia. Yhtyeen laulaja King Diamond maalasi kasvonsa, mistä syntyi monen black metal yhtyeen käyttämä “corpse paint” maski.
1990-luku ja toisen aallon black metal
1990-luvun alussa norjalaiset bändit alkoivat soittaa uudenlaista black metallia. Tästä kehittyi tietynlainen soundi ja estetiikka, jota black metal bändit ovat enemmän tai vähemmän noudattaneet siitä asti. Eniten tähän vaikutti erilainen kitaransoittotekniikka, jonka pioneereja olivat Snorre “Blackthorn” Ruch ja Öysten “Eyronymous” Aarseth. Corpse paintin käyttö vakiintui näinä aikoina. Toisen aallon tunnettuja yhtyeitä olivat mm. Mayhem, Darkthrone, Burzum, Gorgoroth, Immortal ja Emperor.
Vuonna 1991 Mayhemin Eyronymous avasi levykaupan nimeltään “Helvete” (suomeksi käännettynä helvetti) Osloon. Kaupasta tuli nopeasti Norjan black metal skenen kohtauspaikka ja monet muusikot viihtyivät kaupassa kaiken vapaa-aikansa. Kaupan kellarista Eyronymous operoi omaa levy-yhtiötään “Deathlike Silence Productions”.
Aikaisemman aallon musiikissa lyyriset teemat olivat liittyneet antikristillisyyteen ja saatananpalvontaan. Norjalaisten yhtyeiden jäsenet veivät tämän vielä pidemmälle ja 
elivät myös sen mukaan mitä saarnasivat. Bändiläiset halusivat erottautua yhteiskunnasta ja kylvää pelkoa sen jäseniin. He eivät halunneet mukaan nk. “posereita”, vain ainoastaan niitä joiden aatemaailma oli “true”, eli he elivät sen mukaan mitä black metal edusti. Tästä seurasi muun muassa kirkkojen polttoa ja jopa murha.
1991 Mayhemin solisti Per Yngve Ohlin, joka käytti taitelijanimeä “Dead”, teki itsemurhan ollessaan yksin talossa jossa bändi asui. Eyronymous käytti häpeämättä hyväkseen tilaisuutta ja väitti Deadin tehneen itsemurhan, koska black metallista oli tullut liian trendikästä ja kaupallista.
Vuosikymmenen alun ja puolivälin tietämillä Norjassa paloi yli 50 kirkkoa ja useita black metal muusikkoja pidätettiin sekä tuomittiin niiden tuhopoltoista. Vuonna 1993 Burzumin jäsen Varg Vikerness murhasi Euronymouksen ja hänet toimittiin 21 vuoden vankeustuomioon. Vikerness vapautettiin ehdonalaiseen vuonna 2009.
Toisen aallon jälkeen bändien soundimaailmat laajenivat ja bändit kehittivät erilaisia black metallin alatyylejä. Tyylin maailmanlaajuinen suosio hiipui ja tyylilaji siirtyi takaisin marginaaliin, mitä monet bändien jäsenet jopa halusivat.